Kuume nousee

Flunssakausi jyllää voimakkaana ja monessa kodissa onkin kaivettu kuumemittarit esiin. Miksi kuume nousee ja miten sitä pitäisi mitata ja arvioida?

Korkeimmat ihmiskehon lämpötilat ovat aivoissa sekä rintakehän ja vatsaontelon sisäosissa. Kehon lämmöllä on tärkeä tehtävä elimistön suojelussa taudinaiheuttajia vastaan. Optimaalinen ydinlämpötila, noin 37 °C, on mahdollisimman vähällä energialla tuotettu alin mahdollinen lämpötila, jota mahdollisimman suuri osa ympäristön taudinaiheuttajista ei siedä. Energiankäytön optimointia siis. Lämpötilan nousu puolestaan suojaa elimistöä niiltä bakteeri-infektiolta, joita 37 °C ei vielä nujerra. Kuumeelle ei ole virallista raja-arvoa, mutta yli 38 asteen lämpötilaa voidaan pitää kuumeena.

Mittauspaikka määrittää mitattavan lämpötilan tarkkuuden. Peräaukosta, suusta ja korvan tärykalvolta mitattaessa tuloksen saa kaikkein nopeimmin ja tulos on yleensä hieman korkeampi kuin kainalosta mitattuna. Kainalosta mittaaminen on hidas ja melko epätarkka tapa, mutta monelle se tutuin ja kipeänä miellyttävin vaihtoehto. Otsamittaus on kaikkein epätarkin.

Millainen kuumemittarin tulisi olla?

• perinteinen mittari on edullinen ja aina käyttövalmis vaihtoehto. Nykyiset elohopeattomat mittarit tosin ovat melko raskaita ravistaa alas, mikä voi vaikeuttaa käyttöä. Perinteisellä mittarilla voidaan mitata kainalosta, suusta tai peräaukosta.
• digitaaliset mittarit ovat yhtä luotettavia kuin perinteiset, jos niitä pidetään kainalossa yhtä kauan eli noin 5–10 minuuttia. Piippauksen jälkeen digitaalinen mittari kertoo kainalosta vasta alustavan tuloksen, joten mittari kan­nattaa jättää vielä hetkeksi kainaloon. Suusta ja peräsuolesta mitattaessa tulos on usein valmis jo piippauksen jälkeen eli suusta mittaamista kannattaakin kokeilla, jos tuntuu, ettei digimittari näytä oikeaa tulosta kainalosta.
• korvakuumemittari mittaa tärykalvon lämpötilan ja sopii yli 6 kuukauden ikäisille lapsille. Korvakuumemittari on nopea käyttää, mutta tulokset voivat vaihdella paljonkin mittaus­tekniikasta riippuen. Väärässä asennossa mittari mittaa lämmön korvakäytävän seinästä eikä tärykalvolta. Korvakuumemittarilla mittaamista kannattaakin harjoitella jo etu­käteen. Korvavaha,  likainen mittarinsuojus tai mittauspää saattavat vääristää tuloksia.
• otsakuumemittari mittaa ihon pintalämpötilaa, ja sillä saadaan lähinnä suuntaa antavia tulok­sia. Vaatetus ja huonelämpötila voivat vaikut­taa paljonkin ihon lämpötilaan.

Kuumetta mitatessa varmista, että mittari on puhdas ja toimiva

• suu: aseta mittari kielen alle, kielijänteen viereen ja sulje huulet mittarin ympärille. Älä syö tai juo mitään lämmintä 20 minuuttiin ennen mittausta suusta.
• kainalo: aseta kuumemittari kainaloon niin, että iho peittää mittauspään kokonaan. Voit esimerkiksi pitää toisella kädellä kättä kiinni kehossa tai maata kyljellään käden päällä
• peräsuoli: tarkin tapa erityisesti pikkulapsilla. Mittari asetetaan varovasti noin 1–2 cm peräsuoleen. Mittarin liukastamiseen voi käyttää pienen määrän esim. perusvoidetta.
• korva: vedä korvaa hieman taakse- ja ylöspäin, jotta mittari asettuu oikeaan asentoon.
• otsa: pyyhkäise otsakuumemittarilla ohjeiden mukaan.

Miten mittaustuloksia sitten tulisi tulkita?

Iltamittauksessa lämpö voi olla puoli astetta kor­keampi kuin aamulla. Lämpö on tärkeää mitata levossa, koska melko vähäinenkin rasitus nostaa sitä lihasten tuottaman lämmön vuoksi. Terveillä lapsilla jo leikkiminen voi nostaa lämpötilan jopa 38 asteeseen.

Ravinnon tai juoman nauttiminen nostaa ruumiinlämpöä. Lisäksi etenkin suusta lämpötilaa mitattaessa nautittu lämmin ruoka tai juoma vaikuttaa tulokseen parikymmentä minuuttia. Myös tupakointi nostaa suun lämpötilaa.

Jos yleisvoinnissa ei tapahdu muutoksia, pari mittausta vuorokaudessa riittää.

Tieteellistä yksimielisyyttä siitä, onko kuumeen alentaminen tarpeellista tai jopa haitallista taudin paranemisen kannalta, ei ole. Yli 38,5 °C kuumeesta ei kuitenkaan liene sellaista hyötyä, ettei­kö oloa voisi helpottaa kuumelääkkeellä. Kuumetta voi alentaa myös pitämällä vaatetuksen mahdollisimman kevyenä, huoneilman viileänä ja pyyhkimällä ihoa haaleassa vedessä kostutetuilla pyyhkeillä. Kannattaa muistaa, että kuume lisää nesteen tarvetta.

Ilman reseptiä saatavia kuumelääkkeitä ovat parasetamoli, ibuprofeeni, ketoprofeeni ja asetyylisalisyylihappo. Näistä parasetamoli on vatsaystävällisyytensä vuoksi suositeltavin niin aikuisille kuin lapsillekin. Asetyylisalisyylihappoa ei nykyään suositella lapsille. Suun kautta lääke imeytyy nopeammin kuin peräpuikkoja käytettäessä ja lapsille (ja aikuisillekin) onkin nykyään hyviä suussa liukeavia lääkevaihtoehtoja.